lauantai 28. tammikuuta 2012

Jumalallisia viinipisaroita

Sain tuossa joulukuussa aika mieleisen synttärilahjan, kun käärepaperin alta löytyi himoitsemani  The Drops of Godin (Kami no Shizuku) ensimmäinen osa. Paksu julkaisuhan sisältää sarjan kaksi ensimmäistä pokkaria ja tuntuu ja näyttää kaikenkaikkiaan aika komealta tulokkaalta hyllyyn. Mutta ei se, miltä pokkari tuntuu ja tuoksuu, vaan huhhuijaa se mistä se kertoo. The Drops of Godissa pääosaa näyttelevät nimittäin viinit. Yksi omista unelma-ammateistani on sommelier ja koulussa starttasi viime viikolla käyntiin viinin ja ruuan yhdistämisen kurssi, joten pelkästään sana Bordeaux saa korvani pystyyn kuin koiralla konsanaan. Toinen koiramainen piirre lienee se, että haistelen kaikkea innokkaasti ja koitan rakentaa päässäni jonkinlaista aromikarttaa. MUTTA EI NYT SIITÄ SEN ENEMPÄÄ.

[Normiharrastukset jne.]

Kanzaki Shizuku työskentelee olutfirmassa, mutta tietää yhtä sun toista nippelitietoa viineistä, kiitos hänen isänsä, tunnetun viinikriitikon. Isä on käyttänyt kuitenkin aavistuksen hulluja ja noh, burgereita tapoja kouluttaessaan poikaansa viinin maailmaan - poika on saanut maistella ja haistella elämänsä aikana kaikenlaista, jotta osaisi erottaa viinistä kaikki mahdolliset eri aromit. Tämä koulutus on vain saanut aikaan sen, että Kanzaki on vieraantunut viineistä kokonaan, eikä ole eläessään juonut lasillistakaan. Kanzakin isä kuitenkin kuolee äkillisesti, eikä perinnönjako ole niin helppoa kuin ainoa poika Kanzaki luuli - isä on nimittäin viime hetkillään adoptoinut toiseksi pojakseen viinikriitikko Issei Toominen, ja perinnöstä täytyy kilpailla. Kuten viinin ystävälle sopii, on kilpailu viinien tunnistamista ja Kanzakin täytyy vihdoinkin ottaa ensimmäinen viinihörppy. Viinien tunnistamisessa ja ylipäätään viinisivistyksen hankkimisessa Kanzakia lähtee auttamaan sommelieriksi opiskeleva Miyabi.

[Kanzaki dekantoi kuin vanha tekijä. Dekantoimalla muuten erotetaan sakkaa viinistä,
tai vaihtoehtoisesti happi "pikakypsyttää" ja pehmentää nuorta, tanniinista punaviiniä.]

Sokkona tunnistettavia viinejä on 13 - 12 apostolia ja yksi "drop of god", jotka Kanzakin isä on huolella valinnut mieltymystensä mukaan. Ennen kuin näitä päästään tunnistamaan, täytyy Kanzakin selvittää muutama muukin viineihin liittyvä mysteeri ja oppia sekä valmistuksesta että valmistajista pari pientä faktaa. Lisäksi Kanzaki siirretään firmassaan viinintuontipuolelle, joten ehkäpä pienet opinnot ovatkin paikallaan. Vaikka kaikki mangassa mainitut viinit ovatkin oikeita ja googlaamalla voi selvittää niistä mainittujen faktojen todenmukaisuuden, on turha kuvitella että niitä saisi lähi-Alkosta. Ainakin ensimmäisessä osassa viinien hinta pysyy pääosin mukavan korkealla (parhaimmillaan semmoista parin tonnin luokkaa, köyhästä pahalta..) ja koska puhutaan maailman parhaista viineistä, sopii odottaa että hintaluokka pysyy samoissa lukemissa jatkossakin. Ei tämä silti vaikuta siihen tosiseikkaan, etteikö mangaa voisi lukea viinilasillisen kera..

[Viinielitismiä Issein tapaan. Voihan sitä parin tonnin viinillä näinkin tehdä.]

The Drops of God skippaa viininmaistelun ja -haistelun alkeet ja siirtyy suoraan asiaan - ja tylsäähän se tavallaan olisikin, jos Kanzaki pohtisi täyteläisyyttä ja tanniineja ja vain haistaisi mustaherukkaa, vaniljaa ja navettaa, kun voi kerta suoraan nähdä kukkapeltoja, karuselleja ja ihanan Freddie Mercuryn. Perusjutut tulevat mitä ilmeisimmin tarinan mukana ripoteltuna ja luulisi lukijalle jäävän edes parin rypäleen ja valmistusalueen nimet päähän. Henkilökohtaisesti koitan painaa mieleen tarinassa esitettyjä tärppejä kuten viininvalmistajien nimiä ja vuosikertojen laatuja, joten ehkä on hyvä, ettei aikaa tuhlata kertomalla, missä maassa tuotetaan parhaat Nebbiolot ja Rieslingit. On omalla tavallaan ihanaa, miten The Drops of God poikkeaa omista "puisevista" viinitietämyksen opettajistani ihan jo vain sillä, että se on mangaa - asioita saa liioitella överisti, Kanzaki voi dekantoida puolentoista metrin korkeudesta ja vanha äijä voi elää läävässä, jonka pinta-alasta 3/4 on tarkoitettu viinien säilytykseen. Silti - ja ehkä myös sen ansiosta - faktat ja asiallisuus sekä mielenkiinnon ylläpitäminen toimivat edelleen!

[Eeppinen viinitrippi on eeppinen.]

Onko viini aiheena tylsä? No ihan varmasti monelle, varsinkaan kun The Drops of God ei tosiaan ole välttämättä erityisen aloittelijaystävällinen, vaikka tarinan tarkoitus ei olekaan tehdä lukijastaan suurta viinintuntijaa. Mutta nimenomaan mangan keinot tekevät tarinasta oikein hyvin nautittavan ihan tavalliselle mangankuluttajallekin. Teknisesti Kanzaki voisi olla ihan minkä tahansa seikkailusarjan päähenkilö, jonka tehtävänä on kerätä lohikäärmekuulia tai hakata demoneja - tällä kertaa vain tunnistetaankin viinejä, mutta pääpaino on Kanzakin ja tämän "vihollisen" välisessä mittelössä ja sitä sivuavissa side questeissä. Ja toki sarjasta löytyy manganomaisia erikoiskykyjä, kuten että viinin iän tai alkuperämaan voi päätellä maistamalla. Täytyy silti myöntää, että kyllä viinien luulisi ainakin länsimaissa innostavan teemana. Vähintäänkin manga voi innostaa kipaisemaan kaupasta pullon ja maistelemaan, päämääränä Kanzakin näkyjä vastaavat makumielikuvat.  

[Tiukkaa faktaa putoilee.]

Eli ehdottomasti kannattaa hankkia tämä sarja luettavaksi. On kummaa, että käännöspainoksen ilmestymisessä on mennyt näin kauan, sarja kun on kuitenkin ilmestynyt jo jostain myöhäiskeskiajalta asti, tarkemmin sanottuna vuodesta 2004. Pokkareitakin on ehtinyt kertyä jo 28 ja koska nettiskannien määrä on pieni, saan tarinan luettua loppuun ehkä heti eläkkeelle jäätyäni. Mutta ehkäpä hyvää jaksaa odottaa, eihän kunnon vuosikertaviinejäkään sovi juoda heti, vaan niiden tulee antaa kypsyä rauhassa..

[Kanzakia olisi nähtävä myös live action-sarjana. Itse aloitan sen metsästämisen esim. heti.]

lauantai 21. tammikuuta 2012

Pakkasenpurema Desusirkus

Ensimmäinen Desucon Frostbite on nyt onnellisesti (;_; ?) ohi ja samalla päättyi ensimmäinen conini järjestäjänä ja talousvastaavana - mitä tässä nyt olisi jotain jälkitöitäkin vielä ehkä hoidettavana. Kesällä en ollut vielä ihan varma, mihin lähdin mukaan, mutta nyt tuntuu kieltämättä aika jepalta. Hommaa on ollut, derppailuja siinä ohessa vähintään saman verran ja parannettavaa kesälle riittää, mutta ei yhdistys vielä ihan konkurssissa ole. Syksyllä tuntui, että Frostbite tulee nopeasti ja ei perhana, niinhän se tulikin! Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että koko tapahtumaa olisi edes ollut. Onneksi tapahtuma muuttuu todeksi ihan vain kun vilkaisen sähköpostilaatikkooni - sinne on kertynyt puolen vuoden aikana yli 450 viestiä, osa kävijöiltä ja osa muilta vastaavilta ja lisää tulee päivittäin. Huhhuh!


[Eka sateenkaaribadgeni. Waau.]


Järjestäjyys takasi totta kai conissa sen, että tapahtuman rakenne oli täysin muuttunut. En päässyt katsomaan ohjelmasta lähes mitään, suurimmaksi osaksi sen takia, että oli olevinaan tekemistä tai sitten vain halusin olla valmiudessa toimintaan, jos jotain tulisi. Ainoat ohjelmat joita Haaviston ja Jarlan puheenvuoron lisäksi ehdin vilkaisemaan, olivat ihanan Erikin ja Viljamin Sengoku Basara-ohjelma (jota tosin katsoin vain ensimmäiset 10 minuuttia ennen kuin puhelin soi), Vili Lehdonvirran Mangan lukeminen ja fanittaminen netissä (tätäkin näin vain 10 minuuttia sieltä, toiset täältä, sillä juoksin välillä stressaamaan likaisia hiuksiani, joissa oli mahdotonta lähteä kunniavieraan kanssa syömään) ja noh totta kai Matiaksen ja Valtterin yöshow, a.k.a. Animen rakastamisen teoria, joka antoi kunnon naurut ja tarpeeksi hysteerisen meiningin, mutta ei perkele aiheutti väsyneelle, huonosti nukkuneelle vastaavalle kärsimystä. Odotan malttamattomana ohjelmia videomuodossa, sillä näkemättä jäivät mm. ilmeisen suosittu Pantsupaneeli (jonka aikana olin itse pitämässä ohjelmaa Valtterin kanssa lol), Paran Bleach-ohjelma ja samaan syssyyn Ilonan Animevuoden 2011 tarjonta cosplaylle (olin näiden aikana syömässä kunniavieraan kanssa), Johannan Ylipolvensukkia ja hime-cutteja (pesin vielä hampaita) ja Dyston Legioonalaismultivisa (laskin kassoja >:O). Missasin myös lauantai-illan iltabileiden alunkin istuessani ravintolassa. Onneksi Chotto!Chocolaten esiintymisestä löytyy jo YouTube-materiaalia ♥ :




Kuulostaa siltä, kuin olisin ollut erityisen kiireinen conin aikana. Hassua kyllä, muistan aika heikosti mitä oikeastaan tein - ellei lasketa sitä, miten kiittelin taloustiimiäni näiden työpanoksesta, pojat kun tuntuivat tekevän enemmän juttuja kuin minä. Lauantai meni kieltämättä aika sumussa, stressasin siis ilmeisesti hommiani ja Valtterin ja minun pitämää musiikkiohjelmaa enemmän kuin tajusinkaan - onneksi vänkärini olivat myös rautaista aineista ja hoitivat hommansa hyvin ja ilman minulle asti kuuluneita kommelluksia. Lauantaina sain ilokseni pääjärjestäjältä käskyn julistaa tapahtuman loppuunmyydyksi, kun Sibeliustalo alkoi olla liian täynnä väkeä - eipä oltu otettu huomioon, että kesäisin osa sakista hengaa ulkona, kun taas näin talvella ihmiset saattavat viihtyä sisällä. Lippuja myytiin kuitenkin vielä halukkaille sunnuntainakin ja toivon, että kaikki tapahtumaan halunneet pääsivät sisälle :3 Ensi kerralla pistetään kävijämäärälle vähän tarkempi raja, jotta kaikilla olisi mukavampi olla!


[Valtterin ja minun ohjelmasta ei ole tämän enempää mainittavaa.]

Viileää ja tuulista eteistä lukuunottamatta (palelevat_lipunmyyntivänkärit.jpg) Sibeliustalo oli kyllä mukava paikka tapahtumalle. Kanrestan ruoka oli loistavaa (♥), tilat olivat tarpeeksi isot mutta samalla etäisyydet tarpeeksi lyhyet ja Metsähalliin saatiin tyylikkäät kekkerit aikaan. Vessoissa en havainnut ruuhkaa, pääsaliin mahtui ihmisiä katsomaan cosplay-kilpailua ja käytävillä pystyi liikkumaan. Narikka tietenkin näytti kokevan aikamoisia ruuhkapiikkejä (kiitos talvi) ja suositut ohjelmat menivät ääriään myöten täyteen, jättäen monta halukasta katsojaa ulkopuolelle. Tässä kohdassa sitten iso kiitos ConTV:lle, joka näytti ohjelmaa livenä netissä - muutenkin ConTV:n haastatteluja ja tunnelmointia tuli pariin otteeseen seurattua toimistolla!


Monessa mielessä haluan vain kiitellä muita vastaavia ja kaikkia vänkäreitä ja kaikkia jotka ottivat osaa coninjärjestämiseen ja kaatajaisiin - ja kyllä ne parhaimmat tietää miten iso kiitos niille kuuluu! Frostbite ei kaikesta aiheuttamastaan stressistä huolimatta saanut aikaan järjestämiskammoa, pikemminkin päinvastoin - tästä saa aika hyvät kiksit, varsinkin kun tietää, että pystyy parantamaan omaa toimintaansa vielä valtavasti. On myös aika jumalaista tietää, että kesällä tämä ei tule olemaan näin nopeasti ohi, vaan mukana on yksi ekstrapäivä - tosin ehkä silloin kannattaa myös nukkua enemmän kuin nyt! Omppusekoiluista moni varmaan blogimme perusteella tietääkin ja sinne jo ongelmia kommentoinkin - täytyy vain todeta, että emme me ihan tämmöistä majoituskaaosta lähteneet hakemaan, kun pistimme tarjouspyyntöä menemään. Tästä otetaan kuitenkin taas opiksi ja on ollut ihan mukava huomata, että suurin osa tähän mennessä tulleesta negatiivisesta palautteesta on koskenut nimenomaan majoitusta, ei tapahtumaa itseään. 

[Ihanan Hootin tekemä ihana pingu lohduttaa coninjälkeisessä masiksessa  <(") ♥ ]
Mietin tuossa äsken viiniä juodessani, että saankohan potkut jos avaudun tänne törkeyksiä. Nyt kun mietin, ei sellaista avauduttavaa oikeastaan ole. Ellei lasketa semmoista positiivista avautumista siitä, miten jepaa tämä oli. Lisää siis kiitos! Toivottavasti ei tule fuduja ihan vielä!


[Pukeuduinkin lauantaina. Jos näit Lalan (vasemmalla) juoksentelemassa
setelit kourassaan, se olin minä. Kuvia asusta ei taida olla :---) ]