Jumalallisia viinipisaroita

Sain tuossa joulukuussa aika mieleisen synttärilahjan, kun käärepaperin alta löytyi himoitsemani  The Drops of Godin (Kami no Shizuku) ensimmäinen osa. Paksu julkaisuhan sisältää sarjan kaksi ensimmäistä pokkaria ja tuntuu ja näyttää kaikenkaikkiaan aika komealta tulokkaalta hyllyyn. Mutta ei se, miltä pokkari tuntuu ja tuoksuu, vaan huhhuijaa se mistä se kertoo. The Drops of Godissa pääosaa näyttelevät nimittäin viinit. Yksi omista unelma-ammateistani on sommelier ja koulussa starttasi viime viikolla käyntiin viinin ja ruuan yhdistämisen kurssi, joten pelkästään sana Bordeaux saa korvani pystyyn kuin koiralla konsanaan. Toinen koiramainen piirre lienee se, että haistelen kaikkea innokkaasti ja koitan rakentaa päässäni jonkinlaista aromikarttaa. MUTTA EI NYT SIITÄ SEN ENEMPÄÄ.

[Normiharrastukset jne.]

Kanzaki Shizuku työskentelee olutfirmassa, mutta tietää yhtä sun toista nippelitietoa viineistä, kiitos hänen isänsä, tunnetun viinikriitikon. Isä on käyttänyt kuitenkin aavistuksen hulluja ja noh, burgereita tapoja kouluttaessaan poikaansa viinin maailmaan - poika on saanut maistella ja haistella elämänsä aikana kaikenlaista, jotta osaisi erottaa viinistä kaikki mahdolliset eri aromit. Tämä koulutus on vain saanut aikaan sen, että Kanzaki on vieraantunut viineistä kokonaan, eikä ole eläessään juonut lasillistakaan. Kanzakin isä kuitenkin kuolee äkillisesti, eikä perinnönjako ole niin helppoa kuin ainoa poika Kanzaki luuli - isä on nimittäin viime hetkillään adoptoinut toiseksi pojakseen viinikriitikko Issei Toominen, ja perinnöstä täytyy kilpailla. Kuten viinin ystävälle sopii, on kilpailu viinien tunnistamista ja Kanzakin täytyy vihdoinkin ottaa ensimmäinen viinihörppy. Viinien tunnistamisessa ja ylipäätään viinisivistyksen hankkimisessa Kanzakia lähtee auttamaan sommelieriksi opiskeleva Miyabi.

[Kanzaki dekantoi kuin vanha tekijä. Dekantoimalla muuten erotetaan sakkaa viinistä,
tai vaihtoehtoisesti happi "pikakypsyttää" ja pehmentää nuorta, tanniinista punaviiniä.]

Sokkona tunnistettavia viinejä on 13 - 12 apostolia ja yksi "drop of god", jotka Kanzakin isä on huolella valinnut mieltymystensä mukaan. Ennen kuin näitä päästään tunnistamaan, täytyy Kanzakin selvittää muutama muukin viineihin liittyvä mysteeri ja oppia sekä valmistuksesta että valmistajista pari pientä faktaa. Lisäksi Kanzaki siirretään firmassaan viinintuontipuolelle, joten ehkäpä pienet opinnot ovatkin paikallaan. Vaikka kaikki mangassa mainitut viinit ovatkin oikeita ja googlaamalla voi selvittää niistä mainittujen faktojen todenmukaisuuden, on turha kuvitella että niitä saisi lähi-Alkosta. Ainakin ensimmäisessä osassa viinien hinta pysyy pääosin mukavan korkealla (parhaimmillaan semmoista parin tonnin luokkaa, köyhästä pahalta..) ja koska puhutaan maailman parhaista viineistä, sopii odottaa että hintaluokka pysyy samoissa lukemissa jatkossakin. Ei tämä silti vaikuta siihen tosiseikkaan, etteikö mangaa voisi lukea viinilasillisen kera..

[Viinielitismiä Issein tapaan. Voihan sitä parin tonnin viinillä näinkin tehdä.]

The Drops of God skippaa viininmaistelun ja -haistelun alkeet ja siirtyy suoraan asiaan - ja tylsäähän se tavallaan olisikin, jos Kanzaki pohtisi täyteläisyyttä ja tanniineja ja vain haistaisi mustaherukkaa, vaniljaa ja navettaa, kun voi kerta suoraan nähdä kukkapeltoja, karuselleja ja ihanan Freddie Mercuryn. Perusjutut tulevat mitä ilmeisimmin tarinan mukana ripoteltuna ja luulisi lukijalle jäävän edes parin rypäleen ja valmistusalueen nimet päähän. Henkilökohtaisesti koitan painaa mieleen tarinassa esitettyjä tärppejä kuten viininvalmistajien nimiä ja vuosikertojen laatuja, joten ehkä on hyvä, ettei aikaa tuhlata kertomalla, missä maassa tuotetaan parhaat Nebbiolot ja Rieslingit. On omalla tavallaan ihanaa, miten The Drops of God poikkeaa omista "puisevista" viinitietämyksen opettajistani ihan jo vain sillä, että se on mangaa - asioita saa liioitella överisti, Kanzaki voi dekantoida puolentoista metrin korkeudesta ja vanha äijä voi elää läävässä, jonka pinta-alasta 3/4 on tarkoitettu viinien säilytykseen. Silti - ja ehkä myös sen ansiosta - faktat ja asiallisuus sekä mielenkiinnon ylläpitäminen toimivat edelleen!

[Eeppinen viinitrippi on eeppinen.]

Onko viini aiheena tylsä? No ihan varmasti monelle, varsinkaan kun The Drops of God ei tosiaan ole välttämättä erityisen aloittelijaystävällinen, vaikka tarinan tarkoitus ei olekaan tehdä lukijastaan suurta viinintuntijaa. Mutta nimenomaan mangan keinot tekevät tarinasta oikein hyvin nautittavan ihan tavalliselle mangankuluttajallekin. Teknisesti Kanzaki voisi olla ihan minkä tahansa seikkailusarjan päähenkilö, jonka tehtävänä on kerätä lohikäärmekuulia tai hakata demoneja - tällä kertaa vain tunnistetaankin viinejä, mutta pääpaino on Kanzakin ja tämän "vihollisen" välisessä mittelössä ja sitä sivuavissa side questeissä. Ja toki sarjasta löytyy manganomaisia erikoiskykyjä, kuten että viinin iän tai alkuperämaan voi päätellä maistamalla. Täytyy silti myöntää, että kyllä viinien luulisi ainakin länsimaissa innostavan teemana. Vähintäänkin manga voi innostaa kipaisemaan kaupasta pullon ja maistelemaan, päämääränä Kanzakin näkyjä vastaavat makumielikuvat.  

[Tiukkaa faktaa putoilee.]

Eli ehdottomasti kannattaa hankkia tämä sarja luettavaksi. On kummaa, että käännöspainoksen ilmestymisessä on mennyt näin kauan, sarja kun on kuitenkin ilmestynyt jo jostain myöhäiskeskiajalta asti, tarkemmin sanottuna vuodesta 2004. Pokkareitakin on ehtinyt kertyä jo 28 ja koska nettiskannien määrä on pieni, saan tarinan luettua loppuun ehkä heti eläkkeelle jäätyäni. Mutta ehkäpä hyvää jaksaa odottaa, eihän kunnon vuosikertaviinejäkään sovi juoda heti, vaan niiden tulee antaa kypsyä rauhassa..

[Kanzakia olisi nähtävä myös live action-sarjana. Itse aloitan sen metsästämisen esim. heti.]